sunnuntai 2. syyskuuta 2018

HÄÄPÄIVÄ: Hääjuhlien alku

Mulla on ollut viime aikoina kirjoitus-inspis ihan kadoksissa ja sen takia viime postauksesta on jo aikaa. Olen ollut tässä kohta jo kuukauden taas töissäkin ja Aava on aloittanut hoidon perhepäivähoitajalla. Mutta jospa mentäisiin itse asiaan, sitähän te tänne tulitte lukemaan 😉
Kaikki tämänkin postauksen kuvat on ottanut meidän valokuvaajamme Tanja Hultman 💓

Lähdettiin siis meidän hienolla Camaro-hääautolla katto auki kirkolta heittämään pieni lenkki keskustassa. Suurin osa vieraista oli varannut paikan meidän järjestämästä bussikuljetuksesta ja oltiin sovittu, että Emmi laittaa mulle viestiä kun bussi on perillä juhlapaikalla, niin me voitaisiin ajaa perästä paikalle. Auton katto oli kuitenkin laskettava melkein heti nurkan takana, koska mun kampaus ei olisi kestänyt sitä tuiverrusta 😄 Sami oli ostanut meille pienen pullon aitoa shampanjaa ja kilisteltiin sillä ja otettiin ensimmäiset selfiet avioparina! Auton perässä olleet kolinapurkit eivät kauaa perässä pysyneet, vaan lentelivät pitkin Lohjan rantabulevardia 😂

Kun saatiin tieto että vieraat ovat juhlapaikalla, lopetettiin kiertely ja lähdettiin ajamaan Karstulle. Vähän ennen juhlapaikkaa Artturi pysäytti bussipysäkille ja avattiin katto. Kun tultiin Karstun Seurantalon pihaan, kaikki olivat pihalla meitä vastassa ja Artturi ajoi suoraan oven eteen. Kun Artturi ja Sami astuivat ulos autosta, vitsailin kovaan ääneen että "voin mä jäädä tännekin, tuotteko mulle ruokaa ja juomaa?" ja sain sillä juhlaväen nauramaan 😁 Onneksi Sami tuli kuitenkin herrasmiehenä avaamaan vaimolleen auton oven ja auttoi kapuamaan ulos ahtaasta autosta.


Asettauduttiin Samin kanssa vierekkäin terassille ulko-ovelle ja Noona ohjeisti vieraat kättelemään hääparin, sen jälkeen ottamaan pitopalvelulta alkumaljan ja etsimään salista oman paikkansa. Kaasot ja bestmanit seisoivat terassilla meitä vastapäätä, kun ihmiset kävivät meidät onnittelemassa. Ensimmäisinä meidät kätteli molempien vanhemmat ja isovanhemmat, joiden jälkeen tulivat molempien ystävät. Serkkuni Saska huomautti omalla vuorollaan että ollaan vissiin katsottu Game of Thronesia (viitaten häämarssiimme) ja hän taisi ollakin ainut ketä siitä meille mainitsi 😀 Viimeisenä meidät halasi kaasot ja bestmanit ja Jenna joka tuli viimeisenä, auttoi minulta kutittavan ja ahdistavan boleron pois päältä 😂

Jennin vanhemmat onnittelemassa.

Samin perhe onnittelemassa, etualalla Jennin mummi.

Kun saatiin Samin kanssa viimeisinä alkumaljat käteemme, joka oli muuten Fresitaa, asettauduttiin oman pöytämme taakse. Juha ja Noona seisoivat salin edessä ja kaikkien seistessä, Juha kehotti kaikkia lausumaan 3 kertaa "onnea" ja kohottamaan alkumaljan ja toivotti vielä tuoreelle avioparille onnea. Kaikki hörppäsivät laseistaan ja sen jälkeen meidän faija kehoitti kaikkia nostamaan maljan vielä omille vanhemmilleen (eli minun mummille ja papalle), joilla oli ollut 2 päivää aiemmin 60 vuotis hääpäivä. "Siinä Jennille ja Samille tavoitetta", sanoi iskä ja koko sali nauroi. Käskin mummia ja pappaa vilkuttamaan, jotta kaikki tietäisivät kenelle malja nostettiin ja pappa vitsaili vielä että on siinä 60 vuodessa ollut kestämistäkin 😁

Noona ja Juha.


Siinä samaan syssyyn Juha sitten ohjeisti vieraat ruokailuun. Oltiin sovittu, että hääparin jälkeen lähtisivät hääparin vanhemmat, jotka oli sijoitettu yhteen pöytään. Tämän jälkeen pöytäkunnat menivät numerojärjestyksessä hakemaan ruokaa. Kun mentiin Samin kanssa buffethuoneeseen, kaikki lämpimät ruuat eivät olleet vielä pöydässä ja pitopalvelun emäntä Eila huomautti, että heille piti kaason tulla kertomaan 5 minuuttia ennenkuin ruokailu alkaisi. Jälkikäteen kuulin, että Emmi oli kyllä mennyt sanomaan yhdelle tarjoilijalle että kohta tullaan hakemaan ruokaa, mutta tieto ei ollut ilmeisesti mennyt Eilalle asti. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, kun siinä Samin kanssa vähän hidasteltiin ja valkkailtiin alkupaloja. Ruoka oli kyllä todella hyvää ja sitä oli riittävästi! Varmasti melkein kaikki kävivät hakemassa santsilautasellisen! Oltiin varattu ruokailuun 1,5 tuntia ja pysyttiin aivan loistavasti aikataulussa.




Kun kaikki olivat syöneet, vieraat opastettiin ulos, kello oli 18:30. Me lähdettiin Samin kanssa valokuvattavaksi ja vieraille oli sillä aikaa järjestetty Photobooth-vieraskirja. Laura lähti kaasoista meidän mukaan avustamaan ja hypättiin meidän valokuvaaja Tanjan autoon. Tanja oli ennen häitä käynyt katsomassa meille kuvauspaikan ja ajettiin 10 minuutin päähän Paloniemeen. Otettiin ensin kuvia siinä uimarannalla puiden alla, järvi taustalla jossa uiskenteli sopivasti parvi sorsia. Mua oli etukäteen jännittänyt juurikin potrettien ottaminen, kun pelkäsin että jos niistä ei tulekaan yhtään mitään ja näytän ihan urpolta jokaisessa. Itse kuvien ottohetkellä ei jännittänyt enää yhtään ja osattiin olla todella rennosti Samin kanssa ja ehdottelin siinä kaikenlaista hassuttelua perus hymyily- ja pussailukuvien lisäksi. Uimarannalla oli jopa yksi lapsiperhekin pulikoimassa, mutta olin niin keskittynyt omaan hommaamme, että yleisökään ei jännittänyt. Siirryttiin siitä uimarannalta vielä vähän syrjempään, semmoisen niemen kärkeen kuin Hirmuholma. Siellä saatiin kivoja metsäkuvia ja upeat rantakallio-kuvat! Tässä muutama oma lempparini!





Mulla olisi ollut vielä ideoita enemmänkin, kuten esim. joku peltokuva ja hääauton kanssa piti ottaa kuvia, mutta meillä loppui vähän aika kesken. Lähdettiin ajamaan takaisin juhlapaikalle, jossa Photoboothista oli tykätty todella paljon! Vieraat saivat itse valita rekvisiitat ja Juha otti polaroid-kameralla kuvat, jotka vieraat liimasivat Jennan opastuksella vieraskirjaan ja jättivät siihen tervehdyksensä. Kun me saavuttiin paikalle, kaikki olivat jo käyneet ottamassa kuvat ja päästiin heti ottamaan yhteispotretteja vieraiden kanssa. Ensin otettiin kuvat pienemmissä ryhmissä: vanhemmat, isovanhemmat, kaasot ja bestmanit, ystävät ja lopulta kuva jossa olivat kaikki.


Kaasojen ja bestmanien kanssa hassuttelua.

Koko porukka.

Kuvien jälkeen kaikki komennettiin takaisin sisälle. Oli kakkukahvien vuoro. Meidän DJ:kin oli saapunut jo paikalle kasaamaan laitteitaan. Hän laittoi kahvien taustalle musiikkia soimaan ja sovittiin että hän soittaisi meidän häävalssit. Leikattiin kakku buffethuoneessa, johon kaikki kerääntyivät katsomaan. Kun alettiin leikata hitaasti kakkua, molempien kaverit alkoivat kannustaa "omaansa" 😁 Lopulta minä polkaisin ensin 💪 Mentiin takaisin pöytään, jonne meille tarjoiltiin kahvit ja teet. Vieraat ottivat omaan tahtiinsa kakut ja kahvit, tarjolla oli myös kahvi avecina konjakkia ja kahvilikööriä. Kun istuin alas, mua alkoi jännittää ihan hirveästi! Tajusin, että olin suunnitellut pitäväni pienen kiitospuheen heti kun kaikki olisivat saaneet haettua kahvit ja se hetki olisi ihan juuri! Voin rehellisesti sanoa, että sen puheen pitäminen jännitti mua eniten koko päivänä! Sydän hakkasi hullun lailla ja kädet hikosi, mä kun en tykkää yhtään esiintyä, varsinkaan yksin!



Huikkasin Noonalle että tulee hetken päästä laittamaan mulle mikin valmiiksi. Kun olin syönyt ja juonut, kaikki alkoivat olla jo paikoillaan ja siirryin mikrofonin ääreen. Muutama oli kuulemma vessassa ja hetken siinä odottelin, kunnes mulle sanottiin että aloita vaan. Olin kirjoittanut puheen kännykkääni ylös, mutta en halunnut lukea sitä kokonaan siitä suoraan, joten puhelin oli mulla kädessä vain muistini tueksi jännityksen keskellä.


Aava tuli puheen loppupuolella tueksi 😁💓

Ensin kiitin kaikkia, että olivat tulleet jakamaan meidän tärkeän päivän meidän kanssa ja sanoin että haluaisin erikseen kiittää vielä meitä järjestelyissä auttaneita henkilöitä. Mutta ihan ensin mä halusin kiittää Samia. Tämän kun olin sanonut, Samin isä murjaisi yleisöstä että "mistä muka" joka sai tietysti kaikki nauramaan ja kun komensin "appi hiljaa!", nauru vain jatkui. Halusin kuitenkin kiittää Samia muun muassa siitä, että se otti mut vaimokseen ja kerroin että rakastan sitä todella paljon. Olin todella liikuttunut ja puheesta ei meinannut tulla mitään, joten mua ärsytti todella paljon kun Samin faija huuteli yleisöstä uudestaan jotain muka-hauskaa. Meinasin siihen huutaa vielä perään jotakin, mutta tukin suuni ja jatkoin vain puhettani. Samikin on jälkeenpäin sanonut että nieleskeli kyyneliä mun puheen aikana 💓

Seuraavaksi kiitin meidän molempien vanhempia kaikesta avusta mitä ollaan saatu häiden järjestelyissä. Erityiskiitoksen annoin vielä omille vanhemmilleni ja jouduin jo pidättelemään toden teolla itkua. Lopuksi kiitin vielä kaasoja ja bestmaneita avusta sekä meidän molempien polttariporukoita mahtavista päivistä. Kaikkia nauratti, kun kerroin että olin sanonut kaasoilleni ihan häiden suunnitelun alkumetreillä, että jos mulla menee hössötys ihan hulluuden puolelle, mua saa vetästä litsarilla naamaan 😁 Sitä ei tarvittu, vaikka ihan loppumetreillä se olisi saattanut olla ihan tarpeenkin 😂 Me oltiin hankittu pienet lahjat kaasoille ja bestmaneille ja lopetin puheeni sillä että kehotin heitä käymään meidän pöydän luona hakemassa lahjat.

Ja jotta tästä kirjoituksesta ei tulisi ihan kauheaa romaania, jatketaan hääjuhlia seuraavassa postauksessa, jossa paljastetaan mitä yllättävää kävikään morsiamen puheen jälkeen ja illan loppu ohjelma! 😉

tiistai 31. heinäkuuta 2018

HÄÄPÄIVÄ: Kirkko

Nyt on häämatkallakin käyty ja normaali arki palannut meidän huusholliin eli taas on hyvää aikaa jatkaa hääpäivän kirjoittamista! Viime postauksessa jäätiin siis siihen kun lähdettiin ajamaan Emmiltä kirkolle. Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut meidän ihana valokuvaajamme Tanja Hultman 💗

Mua jännitti jo aika paljon ja puhaltelin välillä kuin synnyttämään olisin ollut menossa. Onneksi Topi laittoi Cheekiä soimaan ja sen tahtiin kun lauleltiin, vältettiin pahin paniikki. Kirkolla näkyikin jo tuttuja naamoja, kun osa mun kavereista oli tullut jo paikalle. Ajettiin kirkon sivuun "piiloon", kun en halunnut että ketään näkee mua vielä, varsinkaan Sami. Noona ja Laura tuli siihen autolle, kun kaasojen piti lähteä kirkkoon sisälle viimeisiä ohjeita kuuntelemaan ja allekirjoittamaan vihkitodistus. En halunnut jäädä yksin, joten Laura jäi mun kanssa Topin autoon.

Juteltiin siinä niitä näitä kun yritettiin pitää mun jännitys aisoissa. Nähtiin kun joukko Samin kavereita meni auton ohi ja Laura yritti pitää mua piilossa. Ensimmäinen joukko ei edes tajunnut katsoa meidän autolle päinkään, mutta seuraavasta joukosta mulle jo vilkutettiin. Kello oli jo varttia yli 3, kun nähtiin Lauran kanssa kun kirkosta alkoi valumaan porukkaa pihalle ja tajuttiin että aikataulut on pahasti myöhässä, edellisen vihkimisen olisi pitänyt loppua jo paljon ennen kolmea. Auton ohi meni bestman Juha ja siltä kysyttiin että ollaanko pahastikin myöhässä, mutta Juha ei osannut sanoa. Kun edellinen hääpari oli lähtenyt ja vieraat alkoivat valumaan kirkolta pois, joku vieraista huikkasi meille autoon että siellä seuraava morsian jo odottaakin.

Koska mun kännykkä oli viety jo valmiiksi meidän hääkuskille Artturille, en tiennyt yhtään mitä kello oli kun mua tultiin hakemaan kirkon oville. Onneksi ei kuitenkaan oltu kuin ehkä 5-10min myöhässä. Mua taisi jännittää sen verran, etten yhtään muista kuka mua edes tuli hakemaan, ehkä Emmi? Kaikki muut olivat menneet jo sisään ja me jäätiin iskän kanssa kahdestaan kirkon suljetuille oville odottamaan. Mua harmitti kun en nähnyt kaasojen ja bestmanien kävelyä alttarille, mutta onneksi Topi toimi koko päivän videokuvaajana ja siitä sisääntulosta on video. Emmi ja Laura kävelivät ensimmäisenä Aava välissään, joiden jälkeen tulivat käsikynkkää Mika ja Noona ja viimeisenä Juha ja Jenna. Olin ennakkoon stressannut että mitenhän Aava kävelee Emmin ja Lauran kanssa eturiviin saakka missä meidän äiti odotti, mutta kaikki oli mennyt oikein hyvin.

Mua jännitti jo aika paljon enkä enää muista mitä siinä ovilla iskän kanssa keskusteltiin, kai jotain mun jännityksestä. Kurkistettiin sisään kirkkoon ja suntio olikin juuri tulossa avaamaan meille ovia. Samassa alkoivat urut soittamaan meidän toivomaamme Game of Thronesin tunnusbiisiä, mikä kuulosti muuten ihan helkkarin hyvältä! Ollaan Samin kanssa yhdessä katsottu sarja alusta alkaen ja ollaan kovia GOT faneja. Facebookin Häät 2018 -ryhmästä olin lukenut että joku oli saanut sen häämarssikseen ja onneksi tajuttiin kysyä sitä myös meidänkin kanttorilta!



Lähdettiin kävelemään hi-taas-ti kohti alttaria jonne en uskaltanut vielä edes katsoa. Päässä vain pyöri että tässä tämä nyt on, nyt se on menoa! Katselin vuoron perään vieraita joita kohti käveltiin ja vuoroin lattiaan. Puolessa välissä käytävää vilkaisin Samia ja sen jälkeen en pystynytkään enää katsomaan mitään muuta. Siinä vaiheessa taisi askeleetkin hieman nopeutua. Sami meinasi unohtaa lähteä meitä vastaan ja kaikkia taisi jännittää sen verran, että morsiamen luovutus kävi melko kömpelösti. Tarrasin Samia käsipuolesta kiinni ja käveltiin alttarille. Laura otti mun kimpun ja suoristi mun pienen laahuksen. Otin Samia tiukasti molemmilla käsillä kiinni ja tuntui että urut soivat ikuisuuden vielä alttarille päästyämmekin.




Papin puhe meni multa melkein kokonaan ohi, kun päässä humisi vain jännitys ja mietin tulevaa päivää. Ensimmäinen itku meinasi päästä kun Aava sanoi yht äkkiä eturivistä "isi". Oltiin nähty Aavaa aika vähän viime päivinä ja ikävä alkoi olla jo kova. Keskittyminen palasi kun oli Noonan vuoro lukea raamatunluku. Olin toivonut että jos jotain joku lukee, niin se olisi Ensimmäinen kirje korinttilaisille 13 luku ja sen Noona lukikin. Siitä ei vain meinannut tulla oikein mitään, kun Noona oli niin liikuttunut ja meinasi koko ajan puhjeta itkemään. Mua jännitti ilmeisesti edelleen niin kovin, että mua ei itkettänyt. Kaikki kaasot taas niiskutivat vuoron perään mun vieressä siinä alttarilla koko vihkimisen ajan. Emmi onkin sanonut jälkeenpäin että katseli vain kirkon kattomaalauksia, jotta ei olisi ihan kauheasti alkanut vollottamaan 😁



Noonan raamatunluvun jälkeen pappi piti meille itse kirjoittamansa puheen meistä. Meitä hymyilytti kun pappi puhui niistä meidän vihkikeskustelussa puhumistamme asioista toisistamme. Seuraavaksi oli vuorossa kysymykset ja en tiennyt miten päin siinä olisi pitänyt seistä. Pappi kysyi ensin Samilta ja Sami kääntyi mua kohden ja sanoi kuuluvalla äänellä "tahdon". Sen jälkeen pappi kysyi multa ja sanoin en-niin-kuuluvalla äänellä "tahdon", josta muuten sain heti vihkimisen jälkeen palautetta Samilta 😁 Juha antoi papille meidän sormukset, pappi lausui sormusrukouksen ja sen jälkeen Sami ensin pujotti mulle sormuksen ja ilmeisesti jännityksen takia itse meinasin ensin pujottaa Samille sormuksen väärään käteen 😂



Pappi julisti meidät aviopuolisoiksi ja saatiin suudella. Tämän jälkeen meille soitti kitaraa ja lauloi Toni Savolainen Reino Nordinin kappaleen Antaudun. Toni oli viime kaudella mukana X Factorissa ja pääsi aina tuolihaasteeseen asti, josta tippui pois. Olin saanut suostuteltua Samin Antaudun-biisiin ja kun Toni aloitti, meni mullakin "vihdoin roska silmään". En pystynyt katsomaan Tonia koko aikaa, vaan vilkuilin välillä kattoon, lattiaan ja ties minne bestmanien suuntaan.





Tonin esityksen jälkeen pappi lausui vielä esirukouksen jonka jälkeen lausuimme yhdessä Isä Meidän -rukouksen. Jäljellä oli enää siunaus, pappi antoi Samille raamatun ja lähetti meidät. Käännyttiin Samin kanssa ympäri, sain kimpun Lauralta ja Sami hattunsa ja kävelykeppinsä Mikalta. Mendelssohnin häämarssi alkoi soimaan ja me lähdettiin Samin kanssa kävelemään ulos kirkosta. Yritin nopeasti vilkuttaa Aavalle kun käveltiin siitä ohi, mutta tyttö vaikutti siltä ettei edes tunnistanut kuka olin 😀




Käveltiin ulos kirkosta ja siinä vaiheessa kaikki jännitys vain hävisi. Me oltiin nyt virallisesti naimisissa 💗 Käveltiin kirkko ympäri sille sivuovelle mistä vieraat olivat menneet sisään kirkkoon. Siellä seuraavat vieraat jo odottivat vuoroaan. Kurkittiin kirkon ovista sisään että joko meidän vieraat olivat menneet kaikki ulos ja taas suntio tuli avaamaan meille ovet. Käveltiin uudestaan kirkon läpi sinne ovelle mistä oltiin tultu iskän kanssa sisään. Kaasot olivat jakaneet vieraille saippuakuplapullot ja vieraat olivat muodostaneet pihalle kunniakujan. Pysähdyttiin kirkon oville, pussattiin ja lähdettiin kävelemään kohti tietä johon Artturi ajoi täydellisellä ajoituksella meidän hääauton. Harmillisesti tuuli aika kovaa ja toiselta puolelta puhalletut kuplat lähtivät aivan väärään suuntaan. Onneksi ei satanut vettä ja voitiin pitää hääauton katto auki, kun änkeydyttiin pienen Camaron takapenkille. Vilkutettiin ihmisille kun lähdettiin ajamaan ja Juha jäi antamaan vieraille ohjeistuksia juhlapaikalle siirtymisestä.




Seuraavassa postauksessa päästäänkin sitten jo itse hääjuhlan pariin 😊

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

HÄÄPÄIVÄ: Aamu ja laittautumiset

Tässä se vihdoin tulee: ensimmäinen postaus hääpäivästä! Olen ajatellut pilkkovani hääpäivän muutamaan erilliseen postaukseen ja tässä ensimmäisessä mennään siihen asti, kunnes lähdettiin ajamaan kirkolle!

Nukuin pe-la yön Emmin olkkarin lattialla, ilmapatjan päällä yllättävän hyvin. Heräsin ensimmäisen kerran klo 05, kun aurinko alkoi kurkkimaan läpi sälekaihtimien. Siinä sitten yritin vielä nukkua, kunnes Emmi nousi ylös. Kysyin siltä että onko kello jotain vaille 6, mutta se olikin jo vähän yli 7. Olin siis sittenkin saanut vielä nukuttua. Olin nukkunut kaksi vilttiä päälläni ja silti aamulla oli kylmä, enkä jaksanut heti kaivautua niiden alta pois. Emmi alkoi laittamaan aamupalaa ja kun nousin 7.30, oli kaikki jo melkein valmista. Emmi oli ostanut ja laittanut meille pöytään leipiä, kroisantteja, jugurtteja, mysliä, kananmunia ja mehuja. Syötiin siis tuhdisti ja saatiin tehtyä niistä vielä eväätkin meille mukaan.



Noona tuli Emmille puoli yhdeksän aikaan ja lähdettiinkin melkein samalla oven avauksella. Emmi lähti poikaystävänsä Topin kanssa ajamaan suoraan juhlapaikalle ja me haettiin Noonan kanssa ensin kakku - tai siis kakut kyytiin Pink Lemonista. En halunnut meille vaikeasti leikattavaa kerroskakkua, joten meille tuli 4 erillistä kakkua ja saatiin kakkuteline sieltä lainaan myös.

Ajettiin juhlapaikalle niin nopeasti kuin uskalsin ja siellä alkoi ollakin jo kaikki valmiina. Meiltä oli eilen jäänyt kotiin Photoboothin taustalakana ja se löytyi vasta silloin illalla, kun hain yöpymistarvikkeita Emmille. Emmi ja Topi olivat sen kerinneet jo naulaamaan terassin seinään. Topi oli jo käynyt viemässä Varo Häät -kyltin tien varteen Sammatista Lohjalle päin ajavia varten. Poimimamme kukatkin oli jo melkein jaettu pulloihin ja niiden varsia pääsin vielä lyhentämään. Pitopalvelukin oli tullut jo paikalle ja kun jäätiin niiden kanssa keskustelemaan vielä viimeisistä pikkujutuista, jouduttiin kaahaamaan tuhatta ja sataa seuraavaan paikkaan.




Sekään ei meitä kokonaan pelastanut myöhästymiseltä, kun oltiin Voxista 5min myöhässä. Meille oli varattu klo 10 alkaen meikkien ja kampauksien laitto ja siellä kampaajat Maisa ja Veera sekä meikkaajamme Emelia jo meitä odottivat. Koko kampaamo oli ihanasti varattu vain meille. Veera ja Emelia kävivät samantien mun "kimppuun" ja Maisa aloitti Emmistä. Sami soitti mulle 10.30 ja pyysi Jennan numeroa. Niiden piti viedä meidän hääauto Jennan poikaystävälle Artturille, mutta Artturin puhelin vain ilmoitti hänen olevan lomalla eikä puhelut siis menneet perille. Onneksi Sami sai Jennan kautta yhteyden Artturiin.



Mun meikki oli noin tunnissa valmis ja Emelia siirtyi meikkaamaan Emmiä. Jennakin tuli Voxiin joskus 11.30 jälkeen. Sami kävi tuomassa mun kimpun, kaasojen rannekukat ja meidän isän vieheen pikkuisen 12 jälkeen. Emmi ja Jenna kävivät tien toiselta puolelta ne hakemassa ja satuin näkemään Samin vilaukselta. Sami oli käynyt aamulla parturissa ja oli kyllä niin hyvännäköisesti leikattu hiukset ja parta että 💝 En halunnut että Sami näkee mua vahingossakaan, niin Veera näppärästi siirtyi mun ja ikkunan väliin näköesteeksi 😁 Viestiteltiin Samin kanssa puoli tuntia sen jälkeen, kun Sami kyseli hääauton perään laitettavista kolisuttimista. Kysyin myös että olivatko käyneet hotellilla sviitissä viemässä meidän yöpymistavarat sinne. Olivat kuulemma käyneet siellä, mutta reppu oli unohtunut kotiin 😏 Noh, ne joutuivat kuitenkin viemään vielä Mikan auton sinne parkkiin, joten se reppu hoitui siinä samassa.

Kello 13 minä, Emmi ja Noona oltiin valmiita. Maisa alkoi siinä sen näköisesti siivoamaan, että oli vissiin unohtanut että Jennankin hiukset piti vielä laittaa. Siitä sitten huomautin ja Maisa oli luullut, että Veeran piti laittaa ne. Koska Maisalla oli kiire ilmeisesti seuraavaan työpaikkaan, Veera suostui laittamaan Jennan kampauksen, vaikka oikeasti se oli Maisalle sovittu. Veeraakin odotti jo kyyti parkkipaikalla, mutta onneksi Jenna halusi helpon kampauksen. Oltiin kaikki valmiina tasan kahdelta.





Voxilta ajettiin taas tuhatta ja sataa Emmille vaihtamaan vaatteita - kolmelta kun piti olla jo kirkolla. Emmi, Jenna ja Noona vaihtoivat samantien mekot päällensä ja minä vaihdoin aluksi vain alusvaatteet ja niin pääsi myös mukaan ottamani aamutakki käyttöön. Olin ollut koko aamun ja päivän siihen asti ihan lungisti eikä mua ollut pahemmin jännittänyt. Kun Emmille päästiin, alkoi jännitys nousemaan. Pelotti että unohdan laittaa korvikset tai kaulakorun, pakkasinkohan kaiken tarvittavan häälaukkuun? Onneksi Emmi oli ostanut meille skumppapullon ja kun kilisteltiin, kiitin kaasojani muutamalla sanalla ja hyvä etten alkanut jo siinä itkemään. Kaksi lasillista skumppaa onneksi hälvensi pahimman jännityksen.

Ihana Jenna 💗

Noin puoli kolmelta alettiin laittamaan mulle mekkoa päälle. Siinä kun Noona kiskoi nyörejä kiinni, aloin olemaan jo aika hermostunut. Näpräsin vain rannekoruani ja tuijottelin lattiaan. Emmi auttoi mulle korvikset korvaan ja kaulakorun kaulaan. Laittoi se vielä Minna Parikatkin mulle jalkoihin, kun en halunnut enää mekon kanssa kumarrella. Laitoin vielä boleron päälle kirkkoa varten. Se kutitti ja ahdisti sen verran, että en olisi halunnutkaan laittaa koko boleroa, mutta onneksi kaasot pakotti mut pitämään sen päällä.

Valmis morsian ja ilmeestä näkee että jännittää!

Meidän isä tuli pikkuisen puoli kolmen jälkeen käymään Emmillä hakemassa vieheensä. Iskä otti myös Noonan kyytiin, jotta me loput mahduttiin paremmin Emmin autoon. Pikkuisen ennen kolmea lähdettiin jo ajamaan kirkolle. Kyllä jännitti!

tiistai 3. heinäkuuta 2018

HÄÄVIIKKO: Perjantai

Olen aivan kauhean pahoillani, että loppuhääviikon postaukset tulevat näin myöhässä! Häissäkin yksi vieras sanoi että oli odottanut perjantain kirjoitusta, mutta meillä meni perjantaina niin myöhään, että katsoin parhaakseni mennä vain nukkumaan! Tässä se kuitenkin tulee ja itse hääpäivästä kirjoitan varmasti useammankin postauksen!

Fiilikset:
Tunnelmat oli aika jännittyneet ja odottavat ja fiilis oli korkealla aamusta asti, vaikka pelkäsinkin että juhlapaikalla musta tulee aivan kauhea Bridezilla. Mulla on ollut niin vahvat visiot juhlapaikan laitosta, niin pelkäsin että jos jokin ei mene just niinkuin olin ajatellut, siitä syttyy sota. Noh, onneksi niin ei käynyt 😁

Mikä tänään stressasi:
Se että saadaan kaikki juhlapaikalla kondikseen vielä tämän päivän aikana. Hieman myös juhlapaikan lopullinen ilme.

Päivän kulku:
Aamulla heräsin Aavan kanssa ja Sami jäi vielä nukkumaan. Mulla meinasi tulla kiire, kun Sami ei meinannut nousta sängystä ylös ja mulla oli menoa heti aamusta. Lähdin lopulta ysiltä heittämään Aavaa hoitoon meidän mutsille ja ajoin Prismaan. Mulla oli ostoslistalla vielä viimeiset asiat häihin ja klo 10 ripsien laitto siinä Prisman vieressä. Meinasi tulla hieman kiire, kun Prismasta ei löytynytkään yhtä tuotetta ja lähdin vielä puoli 10 ajamaan Cittariin. Sieltä onneksi löytyi ja olin ihan ajoissakin ripsien laitossa.

Mulle laittoi ripset Studio Luxoksessa Maria, jolla kävin viimeksi Aavaa odottaessani, kaksi vuotta sitten ottamassa klassiset ripsien pidennykst. Tällä kertaa halusin kokeilla volyymiripsiä ja samalla multa nypittiin kulmakarvat, joka oli muuten näin melkein ensikertalaisena aika hirveetä! Ripsistä tuli aivan ihanat eikä mitään kamalia karvamatoja mitä olen joillain joskus nähnyt. Luxokselta lähtiessä kävin vielä Prismassa luontaistuotekaupassa ja ajoin siitä tuhatta ja sataa kotiin, jonne Emmi oli tulossa.

Lastattiin kaikkien autot, Samin, mun ja Emmin, täyteen juhlapaikalle vietävää tavaraa. Sami oli käynyt isänsä kanssa hakemassa Lohjan Juhlatarvikeliikkeestä vuokraamani lasiovisen jääkaapin juomille sillä aikaa kun olin ripsien laitossa ja lähdettiin ajamaan juhlapaikalle. Kello oli vähän vajaa 1. Hain Lauran kyytiini keskustasta ja kun tultiin Karstun Seurantalolle, siellä oli jo autojen purkaminen täydessä käynnissä, Noonakin oli päässyt paikalle. Juuri kun sain auton parkkiin, saatiin niskaamme kunnon rankkasadekuuro. Onneksi koko päivän aikana ei montaa sellaista tullut.

Olin suunnitellut tarkan marssijärjestyksen mitä tehtäisiin milloinkin. Tarkoitus oli että miehet laittaisivat ensin juhlasalin kattoon vuokraamani lipputankovalot ja niiden päälle hallaharsoa. Meidän iskän piti tulla auttamaan heti kun pääsisi töistä klo 13, mutta kun tajusin että oltiin jätetty hulahula-vanne kotiin minkä kanssa niitä harsoja piti kattoon laittaa, jouduin ajattamaan iskää meille ja vielä Motonettiinkin hakemaan varmuuden vuoksi lisää siimaa. Sillä aikaa raahattiin juuri saapuneen Jennan ja Samin kanssa jääkaappi paikoilleen ja Jenna ja Sami täyttivät sen. Minä kiipeilin buffet-tilan sekä eteisen katossa kiinnittämässä pompomeja Laura mun apuna, Noona laitteli niitä sydänkoristeita ikkunoihin ja Emmi teki vähän kaikkea pientä.

Karkkibuffa melkein valmis.

Lopulta iskä tuli meidän äidin äitin kanssa juhlapaikalle. Iskä rupesi heti kiipeilemään katossa kiinnittämässä lipputankovaloja ja mumma rupesi silittämään pöytäliinoja. Siinä samalla Emmi ja Jenna alkoivat jo laittamaan tuolihuppuja ja -rusetteja paikoilleen. Kun saatiin ensimmäinen pöytäliina silityksestä, laitettiin Lauran kanssa karkkibuffet kuntoon ja tehtiin pientä koemaistantaa karkeista 😁 Tajusin jossain vaiheessa laatikoita läpi käydessäni, että hallaharso oli jäänyt myös kotiin! Sami lähti hakemaan juuri sopivasti Juhaa bussiasemalta, niin he voisivat käydä samalla myös meillä hakemassa unohtuneita tavaroita. Kaikilla alkoi olemaan jo nälkäkin ja pyysin Samia ja Juhaa tuomaan myös pizzaa tullessaan.

Tuolihuppuen ja lipputankovalojen asennusta.

Pöytäliinojen silitys oli todella hidasta, kun ne olivat niin isoja eivätkä oikein tahtoneet suoristua. Kun saatiin toinen liina, laitettiin juomapöytä kuntoon. Kolmas liina menikin jo ihan vieraiden pöytään ja Emmi ja Noona sanoivat että se tulee niin paljon pöydän sivuilta yli, että pöydän ääreen saattaisi olla hankalaa istua ja että pöytäliina saattaisi lähteä kävelemään. He sitten halusivat tehdä seuraavan liinan jälkeen jo ensimmäisen pöydän kokonaan valmiiksi, jotta varmistettaisiin että koristeiden paino pitäisi liinat paikallaan. Olin miettinyt että pöydät olisi parasta koristella vasta kun valot ja harsot olisi saatu kattoon, mutta kun pöytiä ei tarvinnutkaan siirrellä kattoon kiipeilyn tieltä, pöytien koristelun saattoikin jo aloittaa. Vaikka sen jo heti arvasinkin, koristeet painoivat sen verran, että liinojen kanssa ei lopulta ollut ongelmaa.

Samilla kesti aika kauan hakea Juhaa ja olinkin aika yllättynyt kun he tulivat paikalle vain pizzat mukanaan! Tietysti Sami oli kokonaan unohtanut käydä meillä hakemassa sen harson! Siinä sitten pidettiin pieni tauko kun syötiin ja Sami ja Juha lähtivät aika nopeasti meille hakemaan sitä hallaharsoa ja paria muuta unohtunutta asiaa. Saatiin pöytiä valmiiksi aina sitä mukaa kun mumma sai hieman Emmin avustuksella liinoja silitetyksi. Lauraa tultiin hakemaan kuudelta kotiin. Mua alkoi väsyttämään ihan sikana kun oltiin seisty ja kävelty koko päivä. Aloin ihmettelemään kun Samilla ja Juhalla vain kesti ja kesti ja lopulta soitinkin Samille. Samin äiti ja veli oli tulleet meille ja ilmeisesti sen takia siinä alle tunnin reissussa oli mennyt jo reippaasti yli kaksi tuntia. Hoputin niitä tulemaan takaisin jotta iskä pääsisi niiden kanssa laittamaan harsot vielä kattoon.

Mikakin oli tullut jo sillä aikaa juhlapaikalle auttamaan. Empä siinä sitten paljoa Mikalle hommaa keksinyt, kun iskä itsekseen laittoi niitä valoja ja oli jo ihan loppusuoralla. Lopulta pyysin Mikaa laittamaan yksiin valoihin patterit sisään ja kun sen oli saanut tehtyä, Mika auttoa meidän iskää laittamaan hääparin pöydän taakse valoverhon ja siihen päälle Ikean harsoverhot.

Iskä, Emmi ja Jenna. Mika laittaa pattereita valoihin taustalla.

Kun Sami ja Juha lopulta tulivat takaisin, eipä ne siellä juhlapaikalla kauaa taaskaan viihtyneet, kun lähtivät hakemaan meidän hääautoa Helsingistä. Mikakin lähti siinä samassa. Iskä laittoi lopulta Emmin kanssa niitä harsoja kattoon. Meidän pappa toi meille äänentoistojärjestelmän, Noona testasi sitä ja lähti papan kyydillä kotiin. Itse olin unohtanut ostaa aamulla Minna Parikoihin pohjalliset, niin lähdin juhlapaikalta kasin jälkeen Prismaan ja Emmi, iskä, mumma ja Jenna jäivät vielä viimeistelemään juhlapaikan.

Auttoi ne pojat jopa sen verran, että leikkasivat hallaharsoa 😁
Ekat harsot katossa ja Jenna laittoi viimeisiä pöytiä kuntoon.

Ei niillä kauaa mennyt, kun jo ennen keskustaa sain Emmiltä viestin, että mun pitää mennä kirkolle, että iskä tulee sinne myös ja oli juuri lähtenyt ajamaan Karstulta. Juoksin Prisman läpi ja ostin ne pohjalliset ja vielä sukkahousutkin. Ajoin kirkolle eikä siellä ollut vielä ketään. Emmi tuli seuraavaksi ja sitten iskä soittikin että oli siinä nurkan takana. Laitettiin yhdessä kaksi tienvarsikylttiä paikoilleen ja lähdetiin Emmin kanssa viemään mun autoa porukoille lainaan viikonlopuksi. Siitä ajettiin Jennille hakemaan ilmapatjaa, joka taas tuli meille lainaan, kun nukkumapaikat alkoivat käydä vähiin Samin äidin ja veljen tultua meille yöksi. Juhakin siis punkkasi meillä sen yhden yön. DJ soitti myös siinä juuri Jennin ovikelloa pimpottaessani ja sovittiin vielä viimeisistä huomisen yksityiskohdista.

Tienvarsikylttejä kiinnittämässä meidän iskä ja Emmi!

Jenniltä ajettiin vielä takaisin porukoille, kun oltiin unohdettu mun häämekko sinne 😂 Siitä lähdettiin ajamaan meille kotiin ja samalla kerättiin ämpäriin kukkia, jotka tuli juhlapaikalle pöytiin. Hain himasta vielä tyynyn, hammasharjan sun muuta yöpymistarpeita, kerättiin meidän pihalta vielä heinää ja yhtä valkoista kukkaa ja lähdettiin Emmille, jonne menin siis yöksi. Alkuperäinen suunnitelma oli että kaikki kaasot olisivat tulleet sinne yöksi, mutta yksitellen jokainen peruutti tulonsa.

Emmillä käytiin vielä suihkussa, tehtiin hyttyskarkotteet juhlapaikalle (ohjeet kuvana alla jos joku haluaa kokeilla), syötiin vähän iltapalaa ja painuttiin puolilta öin pehkuihin. Oli siis todella toiminnantäyteinen päivä ja onneksi saatiin lähes kaikki juhlapaikalla tehtyä!



TJ 1 päivää

perjantai 29. kesäkuuta 2018

HÄÄVIIKKO: Torstai

Fiilikset:
Tänään ollut varmasti tämän viikon paras päivä fiilisten suhteen ja tämä oli myös yksi odotetuimmista päivistä huomisen ja itse hääpäivän lisäksi.

Mikä tänään stressasi:
Tänään oli myös selkeästi kiireisin päivä tähän mennessä eikä hirveästi kerennyt stressailemaan. Ainoa stressin aihe oli lähinnä se, että saanko kaiken tällä päivälle suunnitellun tehtyä. 

Päivän kulku:
Sain jäädä aamulla nukkumaan hieman pidempään, kun Sami nousi Aavan kanssa. Sami tuli yhdeksältä herättelemään ja onneksi tuli! Jos olisin nukkunut vähänkin pidempään, olisin myöhästynyt kynsien laitosta! Se oli sovittu kymmeneksi ja heitin sitä ennen vielä Aavan mutsille hoitoon. Kynnet laittoi Emilia, joka teki meille eilen suihkurusketukset ja olin lopulta jopa viisi minuuttia etuajassa. Olin katsonut Pinterestistä kivan mallin ja sainkin aivan ihanat kynnet! 💗 Harmi vain että kuva ei oikein anna oikeutta näille, ne ovat luonnossa paljon kivemman näköiset 😕


Lähdin Emilialta auton tankkauksen kautta hakemaan Jennaa ja Emmiä kyytiin. Lähdettiin Helsinkiin hakemaan Samin vuokrapukua sekä vuokrakoristeita. Onneksi navigaattorit on keksitty, sillä mä vihaan ajaa Helsingissä! Haettiin Samin puku ensin ja Gasell GP:lle löydettiin vielä todella helposti, vaikka yhdestä risteyksestä ajoinkin väärin. Siinä sitten laitettiin naviin uusi osoite, mutta p*rkeleen tietyöt Helsingissä sotki meidän reitin ihan täysin. Ajeltiin hetki ristiin rastiin kun yritettiin löytää semmoinen reitti, jossa navi ei ehdottaisi sitä samaa rempassa ollutta risteystä, mistä ei päässyt siihen suuntaan kuin navi olisi halunnut. 

Määränpää löytyi lopulta suht helposti, vaikka navigaattori kertoi sen olevan vasemmalla vaikka se todellisuudessa olikin tien oikealla puolella. Bride and Joylla ei ole mitään varsinaista liiketilaa, vaan tuotteet haettiin yrittäjän, Ninan kotoa kerrostalokämpästä. Kysyttiin vielä yhdeltä hyvin avuliaalta samassa rapussa asuneelta herralta, että ollaanhan oikeassa osoitteessa ja hän vielä katsoi meille oikean kerroksenkin. Tuotteet oli tuotu jo valmiiksi hissin eteen ja Ninan oli ollut tarkoitus tuoda ne valmiiksi alakertaan asti, mutta kannettiin ne siitä hissiin ja autoon yhdessä. Mun farkku-Volvo tuli ihan lattiasta kattoon täyteen laatikoita ja hyvä että Emmi mahtui takapenkillä istumaan!

Aamun sääennuste lauantaille.

Helsingistä suunnattiin vielä Nummelan Tokmannille hakemaan ihan viimeiset hankinnat häihin, kun juuri niitä ei Lohjan Tokmannilla ollut. Siitä heitin Emmin kotiin, käytiin Jennan kanssa hakemassa viimeinen hää-paketti Postista ja heitin Jennankin kotiin. Siinä matkalla soitin Samille ja käskin sitä hakea Aavan kotiin porukoilta. Sen jälkeen soitin vielä iskälle ja sanoin että Sami hakee Aavan ja itse menen sinne porukoille Jennan heitettyäni.

Koska Sami oli hakenut Aavan jo kun pääsin porukoille, sain vihdoinkin vetää vielä viimeisen kerran häämekkoni päälle ennen häitä! Kokeiltiin myös tanssia iskän kanssa, todettiin että laahus on kuitenkin vähän liian pitkä taaksepäin mentäessä ja että mutsi ompelee siihen vielä napin, jotta saadaan laahus tanssien ajaksi ylös. Katsottiin lopuksi myös vannehameelle sopiva korkeus. Soitin Samille ja pyysin sitä tuomaan Aavan takaisin porukoille puoli kuudeksi. Oltiin varattu Ciralle hoitolapaikka tästä päivästä sunnuntaille ja sitä piti lähteä ennen kuutta viemään sinne. Kerittiin siinä vielä roudata iskän kanssa niillä olleet hääkoristeet niiden autoon ja vähän paikkamaalailemaan istumajärjestystaulun kehystä, ennenkuin Sami tuli. 

Cira heitettiin siis kuuden maissa sinne hoitolaan Mustiolle. Sieltä ajettiin hakemaan taas Aavaa ja tultiin kotiin. Aloin tyhjentämään makkaria missä nukutaan häätavaroista ja eteinen tuli niistä ihan täyteen. Lisäksi tavaraa on säilössä pihavarastossa, toisessa makkarissa ja vaatehuoneessa! Mulla oli vielä listassa monta tehtävää tekemättä ja kyllä ärsytti kun tietysti just tämmöisenä päivänä Aavan nukutuksessa meni melkein tunti 😑 Sen jälkeen hirveällä tohinalla viimeisten juttujen kimppuun! Ensin vesihelmet turpoamaan, sen jälkeen bestmanien kiitoslahjojen viimeistely, nenäliinojen laitto kirkkolehtisten väliin, huomisten yöpymistavaroiden pakkaus, ulkovarastosta hääjuttujen roudaus etupihalle ja Samin autoon, juomien pakkaus Samin autoon, viinipulloihin hääetikettien liimaus ja polttarikuvien laittaminen valokuva-albumiin ja kuvatekstien kirjoitus. Unohtuikohan vielä jokin? 




Vielä piti tunnollisesti kirjoittaa tätä blogia ja kello on jo kohta yksi yöllä. Kaikki muut nukkuu jo. Huomisesta tulee luultavasti vielä kiireisempi päivä. Nyt stressaa saadaanko juhlapaikka valmiiksi? Sää sentään näyttää lauantaille jo paljon parempaa.

TJ 2 päivää