tiistai 31. heinäkuuta 2018

HÄÄPÄIVÄ: Kirkko

Nyt on häämatkallakin käyty ja normaali arki palannut meidän huusholliin eli taas on hyvää aikaa jatkaa hääpäivän kirjoittamista! Viime postauksessa jäätiin siis siihen kun lähdettiin ajamaan Emmiltä kirkolle. Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut meidän ihana valokuvaajamme Tanja Hultman 💗

Mua jännitti jo aika paljon ja puhaltelin välillä kuin synnyttämään olisin ollut menossa. Onneksi Topi laittoi Cheekiä soimaan ja sen tahtiin kun lauleltiin, vältettiin pahin paniikki. Kirkolla näkyikin jo tuttuja naamoja, kun osa mun kavereista oli tullut jo paikalle. Ajettiin kirkon sivuun "piiloon", kun en halunnut että ketään näkee mua vielä, varsinkaan Sami. Noona ja Laura tuli siihen autolle, kun kaasojen piti lähteä kirkkoon sisälle viimeisiä ohjeita kuuntelemaan ja allekirjoittamaan vihkitodistus. En halunnut jäädä yksin, joten Laura jäi mun kanssa Topin autoon.

Juteltiin siinä niitä näitä kun yritettiin pitää mun jännitys aisoissa. Nähtiin kun joukko Samin kavereita meni auton ohi ja Laura yritti pitää mua piilossa. Ensimmäinen joukko ei edes tajunnut katsoa meidän autolle päinkään, mutta seuraavasta joukosta mulle jo vilkutettiin. Kello oli jo varttia yli 3, kun nähtiin Lauran kanssa kun kirkosta alkoi valumaan porukkaa pihalle ja tajuttiin että aikataulut on pahasti myöhässä, edellisen vihkimisen olisi pitänyt loppua jo paljon ennen kolmea. Auton ohi meni bestman Juha ja siltä kysyttiin että ollaanko pahastikin myöhässä, mutta Juha ei osannut sanoa. Kun edellinen hääpari oli lähtenyt ja vieraat alkoivat valumaan kirkolta pois, joku vieraista huikkasi meille autoon että siellä seuraava morsian jo odottaakin.

Koska mun kännykkä oli viety jo valmiiksi meidän hääkuskille Artturille, en tiennyt yhtään mitä kello oli kun mua tultiin hakemaan kirkon oville. Onneksi ei kuitenkaan oltu kuin ehkä 5-10min myöhässä. Mua taisi jännittää sen verran, etten yhtään muista kuka mua edes tuli hakemaan, ehkä Emmi? Kaikki muut olivat menneet jo sisään ja me jäätiin iskän kanssa kahdestaan kirkon suljetuille oville odottamaan. Mua harmitti kun en nähnyt kaasojen ja bestmanien kävelyä alttarille, mutta onneksi Topi toimi koko päivän videokuvaajana ja siitä sisääntulosta on video. Emmi ja Laura kävelivät ensimmäisenä Aava välissään, joiden jälkeen tulivat käsikynkkää Mika ja Noona ja viimeisenä Juha ja Jenna. Olin ennakkoon stressannut että mitenhän Aava kävelee Emmin ja Lauran kanssa eturiviin saakka missä meidän äiti odotti, mutta kaikki oli mennyt oikein hyvin.

Mua jännitti jo aika paljon enkä enää muista mitä siinä ovilla iskän kanssa keskusteltiin, kai jotain mun jännityksestä. Kurkistettiin sisään kirkkoon ja suntio olikin juuri tulossa avaamaan meille ovia. Samassa alkoivat urut soittamaan meidän toivomaamme Game of Thronesin tunnusbiisiä, mikä kuulosti muuten ihan helkkarin hyvältä! Ollaan Samin kanssa yhdessä katsottu sarja alusta alkaen ja ollaan kovia GOT faneja. Facebookin Häät 2018 -ryhmästä olin lukenut että joku oli saanut sen häämarssikseen ja onneksi tajuttiin kysyä sitä myös meidänkin kanttorilta!



Lähdettiin kävelemään hi-taas-ti kohti alttaria jonne en uskaltanut vielä edes katsoa. Päässä vain pyöri että tässä tämä nyt on, nyt se on menoa! Katselin vuoron perään vieraita joita kohti käveltiin ja vuoroin lattiaan. Puolessa välissä käytävää vilkaisin Samia ja sen jälkeen en pystynytkään enää katsomaan mitään muuta. Siinä vaiheessa taisi askeleetkin hieman nopeutua. Sami meinasi unohtaa lähteä meitä vastaan ja kaikkia taisi jännittää sen verran, että morsiamen luovutus kävi melko kömpelösti. Tarrasin Samia käsipuolesta kiinni ja käveltiin alttarille. Laura otti mun kimpun ja suoristi mun pienen laahuksen. Otin Samia tiukasti molemmilla käsillä kiinni ja tuntui että urut soivat ikuisuuden vielä alttarille päästyämmekin.




Papin puhe meni multa melkein kokonaan ohi, kun päässä humisi vain jännitys ja mietin tulevaa päivää. Ensimmäinen itku meinasi päästä kun Aava sanoi yht äkkiä eturivistä "isi". Oltiin nähty Aavaa aika vähän viime päivinä ja ikävä alkoi olla jo kova. Keskittyminen palasi kun oli Noonan vuoro lukea raamatunluku. Olin toivonut että jos jotain joku lukee, niin se olisi Ensimmäinen kirje korinttilaisille 13 luku ja sen Noona lukikin. Siitä ei vain meinannut tulla oikein mitään, kun Noona oli niin liikuttunut ja meinasi koko ajan puhjeta itkemään. Mua jännitti ilmeisesti edelleen niin kovin, että mua ei itkettänyt. Kaikki kaasot taas niiskutivat vuoron perään mun vieressä siinä alttarilla koko vihkimisen ajan. Emmi onkin sanonut jälkeenpäin että katseli vain kirkon kattomaalauksia, jotta ei olisi ihan kauheasti alkanut vollottamaan 😁



Noonan raamatunluvun jälkeen pappi piti meille itse kirjoittamansa puheen meistä. Meitä hymyilytti kun pappi puhui niistä meidän vihkikeskustelussa puhumistamme asioista toisistamme. Seuraavaksi oli vuorossa kysymykset ja en tiennyt miten päin siinä olisi pitänyt seistä. Pappi kysyi ensin Samilta ja Sami kääntyi mua kohden ja sanoi kuuluvalla äänellä "tahdon". Sen jälkeen pappi kysyi multa ja sanoin en-niin-kuuluvalla äänellä "tahdon", josta muuten sain heti vihkimisen jälkeen palautetta Samilta 😁 Juha antoi papille meidän sormukset, pappi lausui sormusrukouksen ja sen jälkeen Sami ensin pujotti mulle sormuksen ja ilmeisesti jännityksen takia itse meinasin ensin pujottaa Samille sormuksen väärään käteen 😂



Pappi julisti meidät aviopuolisoiksi ja saatiin suudella. Tämän jälkeen meille soitti kitaraa ja lauloi Toni Savolainen Reino Nordinin kappaleen Antaudun. Toni oli viime kaudella mukana X Factorissa ja pääsi aina tuolihaasteeseen asti, josta tippui pois. Olin saanut suostuteltua Samin Antaudun-biisiin ja kun Toni aloitti, meni mullakin "vihdoin roska silmään". En pystynyt katsomaan Tonia koko aikaa, vaan vilkuilin välillä kattoon, lattiaan ja ties minne bestmanien suuntaan.





Tonin esityksen jälkeen pappi lausui vielä esirukouksen jonka jälkeen lausuimme yhdessä Isä Meidän -rukouksen. Jäljellä oli enää siunaus, pappi antoi Samille raamatun ja lähetti meidät. Käännyttiin Samin kanssa ympäri, sain kimpun Lauralta ja Sami hattunsa ja kävelykeppinsä Mikalta. Mendelssohnin häämarssi alkoi soimaan ja me lähdettiin Samin kanssa kävelemään ulos kirkosta. Yritin nopeasti vilkuttaa Aavalle kun käveltiin siitä ohi, mutta tyttö vaikutti siltä ettei edes tunnistanut kuka olin 😀




Käveltiin ulos kirkosta ja siinä vaiheessa kaikki jännitys vain hävisi. Me oltiin nyt virallisesti naimisissa 💗 Käveltiin kirkko ympäri sille sivuovelle mistä vieraat olivat menneet sisään kirkkoon. Siellä seuraavat vieraat jo odottivat vuoroaan. Kurkittiin kirkon ovista sisään että joko meidän vieraat olivat menneet kaikki ulos ja taas suntio tuli avaamaan meille ovet. Käveltiin uudestaan kirkon läpi sinne ovelle mistä oltiin tultu iskän kanssa sisään. Kaasot olivat jakaneet vieraille saippuakuplapullot ja vieraat olivat muodostaneet pihalle kunniakujan. Pysähdyttiin kirkon oville, pussattiin ja lähdettiin kävelemään kohti tietä johon Artturi ajoi täydellisellä ajoituksella meidän hääauton. Harmillisesti tuuli aika kovaa ja toiselta puolelta puhalletut kuplat lähtivät aivan väärään suuntaan. Onneksi ei satanut vettä ja voitiin pitää hääauton katto auki, kun änkeydyttiin pienen Camaron takapenkille. Vilkutettiin ihmisille kun lähdettiin ajamaan ja Juha jäi antamaan vieraille ohjeistuksia juhlapaikalle siirtymisestä.




Seuraavassa postauksessa päästäänkin sitten jo itse hääjuhlan pariin 😊