sunnuntai 2. syyskuuta 2018

HÄÄPÄIVÄ: Hääjuhlien alku

Mulla on ollut viime aikoina kirjoitus-inspis ihan kadoksissa ja sen takia viime postauksesta on jo aikaa. Olen ollut tässä kohta jo kuukauden taas töissäkin ja Aava on aloittanut hoidon perhepäivähoitajalla. Mutta jospa mentäisiin itse asiaan, sitähän te tänne tulitte lukemaan 😉
Kaikki tämänkin postauksen kuvat on ottanut meidän valokuvaajamme Tanja Hultman 💓

Lähdettiin siis meidän hienolla Camaro-hääautolla katto auki kirkolta heittämään pieni lenkki keskustassa. Suurin osa vieraista oli varannut paikan meidän järjestämästä bussikuljetuksesta ja oltiin sovittu, että Emmi laittaa mulle viestiä kun bussi on perillä juhlapaikalla, niin me voitaisiin ajaa perästä paikalle. Auton katto oli kuitenkin laskettava melkein heti nurkan takana, koska mun kampaus ei olisi kestänyt sitä tuiverrusta 😄 Sami oli ostanut meille pienen pullon aitoa shampanjaa ja kilisteltiin sillä ja otettiin ensimmäiset selfiet avioparina! Auton perässä olleet kolinapurkit eivät kauaa perässä pysyneet, vaan lentelivät pitkin Lohjan rantabulevardia 😂

Kun saatiin tieto että vieraat ovat juhlapaikalla, lopetettiin kiertely ja lähdettiin ajamaan Karstulle. Vähän ennen juhlapaikkaa Artturi pysäytti bussipysäkille ja avattiin katto. Kun tultiin Karstun Seurantalon pihaan, kaikki olivat pihalla meitä vastassa ja Artturi ajoi suoraan oven eteen. Kun Artturi ja Sami astuivat ulos autosta, vitsailin kovaan ääneen että "voin mä jäädä tännekin, tuotteko mulle ruokaa ja juomaa?" ja sain sillä juhlaväen nauramaan 😁 Onneksi Sami tuli kuitenkin herrasmiehenä avaamaan vaimolleen auton oven ja auttoi kapuamaan ulos ahtaasta autosta.


Asettauduttiin Samin kanssa vierekkäin terassille ulko-ovelle ja Noona ohjeisti vieraat kättelemään hääparin, sen jälkeen ottamaan pitopalvelulta alkumaljan ja etsimään salista oman paikkansa. Kaasot ja bestmanit seisoivat terassilla meitä vastapäätä, kun ihmiset kävivät meidät onnittelemassa. Ensimmäisinä meidät kätteli molempien vanhemmat ja isovanhemmat, joiden jälkeen tulivat molempien ystävät. Serkkuni Saska huomautti omalla vuorollaan että ollaan vissiin katsottu Game of Thronesia (viitaten häämarssiimme) ja hän taisi ollakin ainut ketä siitä meille mainitsi 😀 Viimeisenä meidät halasi kaasot ja bestmanit ja Jenna joka tuli viimeisenä, auttoi minulta kutittavan ja ahdistavan boleron pois päältä 😂

Jennin vanhemmat onnittelemassa.

Samin perhe onnittelemassa, etualalla Jennin mummi.

Kun saatiin Samin kanssa viimeisinä alkumaljat käteemme, joka oli muuten Fresitaa, asettauduttiin oman pöytämme taakse. Juha ja Noona seisoivat salin edessä ja kaikkien seistessä, Juha kehotti kaikkia lausumaan 3 kertaa "onnea" ja kohottamaan alkumaljan ja toivotti vielä tuoreelle avioparille onnea. Kaikki hörppäsivät laseistaan ja sen jälkeen meidän faija kehoitti kaikkia nostamaan maljan vielä omille vanhemmilleen (eli minun mummille ja papalle), joilla oli ollut 2 päivää aiemmin 60 vuotis hääpäivä. "Siinä Jennille ja Samille tavoitetta", sanoi iskä ja koko sali nauroi. Käskin mummia ja pappaa vilkuttamaan, jotta kaikki tietäisivät kenelle malja nostettiin ja pappa vitsaili vielä että on siinä 60 vuodessa ollut kestämistäkin 😁

Noona ja Juha.


Siinä samaan syssyyn Juha sitten ohjeisti vieraat ruokailuun. Oltiin sovittu, että hääparin jälkeen lähtisivät hääparin vanhemmat, jotka oli sijoitettu yhteen pöytään. Tämän jälkeen pöytäkunnat menivät numerojärjestyksessä hakemaan ruokaa. Kun mentiin Samin kanssa buffethuoneeseen, kaikki lämpimät ruuat eivät olleet vielä pöydässä ja pitopalvelun emäntä Eila huomautti, että heille piti kaason tulla kertomaan 5 minuuttia ennenkuin ruokailu alkaisi. Jälkikäteen kuulin, että Emmi oli kyllä mennyt sanomaan yhdelle tarjoilijalle että kohta tullaan hakemaan ruokaa, mutta tieto ei ollut ilmeisesti mennyt Eilalle asti. Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, kun siinä Samin kanssa vähän hidasteltiin ja valkkailtiin alkupaloja. Ruoka oli kyllä todella hyvää ja sitä oli riittävästi! Varmasti melkein kaikki kävivät hakemassa santsilautasellisen! Oltiin varattu ruokailuun 1,5 tuntia ja pysyttiin aivan loistavasti aikataulussa.




Kun kaikki olivat syöneet, vieraat opastettiin ulos, kello oli 18:30. Me lähdettiin Samin kanssa valokuvattavaksi ja vieraille oli sillä aikaa järjestetty Photobooth-vieraskirja. Laura lähti kaasoista meidän mukaan avustamaan ja hypättiin meidän valokuvaaja Tanjan autoon. Tanja oli ennen häitä käynyt katsomassa meille kuvauspaikan ja ajettiin 10 minuutin päähän Paloniemeen. Otettiin ensin kuvia siinä uimarannalla puiden alla, järvi taustalla jossa uiskenteli sopivasti parvi sorsia. Mua oli etukäteen jännittänyt juurikin potrettien ottaminen, kun pelkäsin että jos niistä ei tulekaan yhtään mitään ja näytän ihan urpolta jokaisessa. Itse kuvien ottohetkellä ei jännittänyt enää yhtään ja osattiin olla todella rennosti Samin kanssa ja ehdottelin siinä kaikenlaista hassuttelua perus hymyily- ja pussailukuvien lisäksi. Uimarannalla oli jopa yksi lapsiperhekin pulikoimassa, mutta olin niin keskittynyt omaan hommaamme, että yleisökään ei jännittänyt. Siirryttiin siitä uimarannalta vielä vähän syrjempään, semmoisen niemen kärkeen kuin Hirmuholma. Siellä saatiin kivoja metsäkuvia ja upeat rantakallio-kuvat! Tässä muutama oma lempparini!





Mulla olisi ollut vielä ideoita enemmänkin, kuten esim. joku peltokuva ja hääauton kanssa piti ottaa kuvia, mutta meillä loppui vähän aika kesken. Lähdettiin ajamaan takaisin juhlapaikalle, jossa Photoboothista oli tykätty todella paljon! Vieraat saivat itse valita rekvisiitat ja Juha otti polaroid-kameralla kuvat, jotka vieraat liimasivat Jennan opastuksella vieraskirjaan ja jättivät siihen tervehdyksensä. Kun me saavuttiin paikalle, kaikki olivat jo käyneet ottamassa kuvat ja päästiin heti ottamaan yhteispotretteja vieraiden kanssa. Ensin otettiin kuvat pienemmissä ryhmissä: vanhemmat, isovanhemmat, kaasot ja bestmanit, ystävät ja lopulta kuva jossa olivat kaikki.


Kaasojen ja bestmanien kanssa hassuttelua.

Koko porukka.

Kuvien jälkeen kaikki komennettiin takaisin sisälle. Oli kakkukahvien vuoro. Meidän DJ:kin oli saapunut jo paikalle kasaamaan laitteitaan. Hän laittoi kahvien taustalle musiikkia soimaan ja sovittiin että hän soittaisi meidän häävalssit. Leikattiin kakku buffethuoneessa, johon kaikki kerääntyivät katsomaan. Kun alettiin leikata hitaasti kakkua, molempien kaverit alkoivat kannustaa "omaansa" 😁 Lopulta minä polkaisin ensin 💪 Mentiin takaisin pöytään, jonne meille tarjoiltiin kahvit ja teet. Vieraat ottivat omaan tahtiinsa kakut ja kahvit, tarjolla oli myös kahvi avecina konjakkia ja kahvilikööriä. Kun istuin alas, mua alkoi jännittää ihan hirveästi! Tajusin, että olin suunnitellut pitäväni pienen kiitospuheen heti kun kaikki olisivat saaneet haettua kahvit ja se hetki olisi ihan juuri! Voin rehellisesti sanoa, että sen puheen pitäminen jännitti mua eniten koko päivänä! Sydän hakkasi hullun lailla ja kädet hikosi, mä kun en tykkää yhtään esiintyä, varsinkaan yksin!



Huikkasin Noonalle että tulee hetken päästä laittamaan mulle mikin valmiiksi. Kun olin syönyt ja juonut, kaikki alkoivat olla jo paikoillaan ja siirryin mikrofonin ääreen. Muutama oli kuulemma vessassa ja hetken siinä odottelin, kunnes mulle sanottiin että aloita vaan. Olin kirjoittanut puheen kännykkääni ylös, mutta en halunnut lukea sitä kokonaan siitä suoraan, joten puhelin oli mulla kädessä vain muistini tueksi jännityksen keskellä.


Aava tuli puheen loppupuolella tueksi 😁💓

Ensin kiitin kaikkia, että olivat tulleet jakamaan meidän tärkeän päivän meidän kanssa ja sanoin että haluaisin erikseen kiittää vielä meitä järjestelyissä auttaneita henkilöitä. Mutta ihan ensin mä halusin kiittää Samia. Tämän kun olin sanonut, Samin isä murjaisi yleisöstä että "mistä muka" joka sai tietysti kaikki nauramaan ja kun komensin "appi hiljaa!", nauru vain jatkui. Halusin kuitenkin kiittää Samia muun muassa siitä, että se otti mut vaimokseen ja kerroin että rakastan sitä todella paljon. Olin todella liikuttunut ja puheesta ei meinannut tulla mitään, joten mua ärsytti todella paljon kun Samin faija huuteli yleisöstä uudestaan jotain muka-hauskaa. Meinasin siihen huutaa vielä perään jotakin, mutta tukin suuni ja jatkoin vain puhettani. Samikin on jälkeenpäin sanonut että nieleskeli kyyneliä mun puheen aikana 💓

Seuraavaksi kiitin meidän molempien vanhempia kaikesta avusta mitä ollaan saatu häiden järjestelyissä. Erityiskiitoksen annoin vielä omille vanhemmilleni ja jouduin jo pidättelemään toden teolla itkua. Lopuksi kiitin vielä kaasoja ja bestmaneita avusta sekä meidän molempien polttariporukoita mahtavista päivistä. Kaikkia nauratti, kun kerroin että olin sanonut kaasoilleni ihan häiden suunnitelun alkumetreillä, että jos mulla menee hössötys ihan hulluuden puolelle, mua saa vetästä litsarilla naamaan 😁 Sitä ei tarvittu, vaikka ihan loppumetreillä se olisi saattanut olla ihan tarpeenkin 😂 Me oltiin hankittu pienet lahjat kaasoille ja bestmaneille ja lopetin puheeni sillä että kehotin heitä käymään meidän pöydän luona hakemassa lahjat.

Ja jotta tästä kirjoituksesta ei tulisi ihan kauheaa romaania, jatketaan hääjuhlia seuraavassa postauksessa, jossa paljastetaan mitä yllättävää kävikään morsiamen puheen jälkeen ja illan loppu ohjelma! 😉